15.9.2022 - 8.1.2023

Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä

Näyttelyn nimi, Urbaario, on valokuvaaja Pasi Räsämäen oivallus, jonka hän sai alkaessaan kuvamaan urbaaneja löytöjä. Kun tuttuun herbaarioon etsitään ja tallennetaan kasveihin liittyvää tietoa, urbaarioon kerätyistä näytteistä voidaan havainnoida elintapojamme ja ympäristösuhdettamme. Näytteiden kerääjä tarkastelee arkista ympäristöään ja oppii huomioimaan siinä liikkuvia ilmiöitä uudessa valossa – joltain on pudonnut pullonkorkki tai aurinkolasit, joku on unohtanut reppunsa, ja joku muu rannekellon.

Näitä satunnaisia löytöjä kuvatessaan Räsämäki on pohtinut sitä, mistä ne ovat tulleet ja miltä ne näyttävät eri näkökulmista. Kuinka paljon on nähty vaivaa tuotteen tai tuotemerkin kehittämiseen ja missä vaiheessa esine on muuttunut roskaksi? Räsämäen monitulkintaiset kuvat tuovat eteemme näiden roskien ja unohdettujen esineiden rosoisen kauneuden.

Samanlaista satunnaista kauneutta on myös arkeologiassa. Tuskin kukaan menneisyydessä on tiputtanut koruaan maahan tulevaisuuden tutkijoita varten vaan esineiden maahan päätyminen on aina monimutkaisen prosessin tulos. Osa arkeologisesta materiaalista on hylätty jätteenä autioituneille asuinpaikoille, osa kätketty tarkoituksella ja jotkin päätyneet maahan hauta-antimina tai uhrilahjoina. Aineistoa tutkimalla me nykyajan ihmiset voimme päätellä monenlaisia asioita menneisyyden ihmisten elintavoista.

Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttelyssä Räsämäen valokuvat ja arkeologia käyvät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisessä tilassa. Näitä ilmiöitä tarkastelemalla voimme pohtia esimerkiksi kulutustottumuksiamme, ympäristökysymyksiä sekä sitä mitä meistä jää jäljelle tulevaisuuden arkeologeja odottamaan.

Yksittäisen esineen matka on inspiroinut myös äänitaitelija Tatu Vanhataloa. Tölkin matka/ Lasipurkki-kaupunki -ääniteoksessa pohditaan millainen äänimaisema niihin olisi voinut tallentua. Mitä ääniä nämä kaksi hylättyä esinettä kohtaavat, kun ne kulkeutuvat paikasta toiseen. Ääni kutsuu pysähtymään, jäämään, pohtimaan, leikkimään ajatuksilla. Se tuo elon pysähtyneelle ja sielun hylätylle.

Menneisyys ei ole vain takanamme, vaan se on myös allamme, monessa kerroksessa. Päällimmäisenä, pintakerroksessa, näemme jäljet modernin, urbaanin ihmisen elämästä.