Tuupovaaran esihistoriaa

Navigaatiovalikko

Kohti historiallista aikaa

Kohti historiallista aikaa


Metallien käsittelytaito levisi maakuntaan varhaisella metallikaudella. Vanhimmat valetut esineet ovat pronssia; rautaan tutustuttiin ajanlaskun taitteen tienoilla. Rautaa oli suhteellisen helppo pelkistää suo- ja järvimalmeista. Raudan käsittelymenetelmät säilyivät samankaltaisina historialliseen aikaan saakka. Pelkistämisessä syntynyttä rautakuonaa on löytynyt myös Tuupovaarasta.

Ainoa varmuudella rautakautinen löytö Tuupovaarasta on muinaissuksi, joka on löytynyt Kanneljärveltä. Esine on ajoitettu 500-luvulle. Se kertoo ihmisen liikkumisesta alueella aikana, jolloin kiinteän asustuksen merkit koko maakunnasta ovat sangen vähäisiä.

Koveron Linnankukkula

Koveron Linnankukkula

Kaivaukset Koveron Linnankukkulalla. Kuvassa näkyy kivilohkareita metsäkankaalla. Lohkareissa on nähtävissä palamisen merkkejä. Kuvan on ottanut Ville Laakso / Maanala Oy.

Kohti historiallista aikaa osa 2

Tuupovaarasta on löytynyt muutamalta asuinpaikalta karjalaista keramiikkaa, joka on tehty vääntöpyörällä. Esinetyyppi oli pitkäikäinen: sitä käytettiin rautakauden lopulta uudelle ajalle saakka. Tuupovaaran löydöt on tehty Saaroisen Saaroisrannasta ja Mansikkalehdosta, sekä Konnunniemen Tuupalasta, josta on löytynyt myös lasihelmi, hioinlaa’an katkelma ja liitupiippu. Tuupovaaran vanhimmat kylät ovatkin voineet syntyä jo rautakauden lopulla.

Koveron kylältä tunnetaan kaksi kuppikiveä (linkki kuppikivitekstiin). Kuppikiviä kutsutaan myös uhrikiviksi, sillä joihinkin niistä liittyy tietoja uhraamisesta. Ne on perinteisesti yhdistetty rautakauteen, sillä Länsi-Suomessa niitä on tavattu rautakautisten kalmistojen läheltä. Savossa ja Pohjois-Karjalassa kuppikivien tienoilta ei kuitenkaan tunneta rautakautisia muinaisjäännöksiä. Todennäköisesti ne Itä-Suomessa ovatkin peräisin historialliselta ajalta, 1300 – 1600-luvuilta.

Aivan esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteeseen ajoittuu Koveron Linnankukkula, joka on toiminut tilapäisenä pako- ja suojapaikkana keskiajalta alkaen. Alueella 2010-luvulla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu muun muassa sisäänlämpiävien asuinrakennusten kiukaita sekä puolustusvarustusten perustuksia. Kohteen löytöaineisto pitää sisällään muun muassa  veitsiä, panssarinuolenkärkiä, solkia sekä muuta metalliesineistöä.