Aikajana

10 000 – 9000 jääkausi päättyy

Viimeiset satatuhatta vuotta jatkunut jääkausi alkoi olla lopuillaan Pohjois-Karjalassa. Maata oli vapautunut jään alta, mutta hyinen Yoldia-meri lainehti edelleen laajoilla alueilla. Jäkälät, sammalet, ruohot ja varvut levittäytyivät alueelle ensimmäisinä. Ilmaston lämmetessä saapuivat pajut ja vaivaiskoivut. Kasvillisuutta seurasivat myös ensimmäiset eläimet.

9000 – 8000 ensimmäiset asukkaat saapuvat Pohjois-Karjalaan

Elämisen edellytysten synnyttyä Pohjois-Karjalaan saapuivat myös ensimmäiset ihmiset. Varhaisimmat ajoitetut merkit ihmisen liikkumisesta Pohjois-Karjalassa ovat vuoden 8700 eKr tienoilta.

Ensimmäiset asukkaat Pohjois-Karjalaan saapuivat Laatokan suunnalta. Vuoden 8400 eKr tienoilla kaatui kalastajan vene Karjalan kannaksella, Antreassa. Verkko kohoineen upposi syvyyksiin. Muitakin kalastajan työvälineitä vajosi verkon mukana.

8000 – 7000 Pielisjoki syntyy

Jään painon hävittyä maan yltä alkoi maankuori hakea entisiä muotojaan. Maa kallistui samalla kohti kaakkoa, sillä kohoaminen oli voimakkaampaa luoteessa. Vesistöt muuttivat muotoaan hakien uusia uomia. Pielisen vedet laskivat alkuksi kohti pohjoista, mutta uusi lasku-uoma puhkesi Uimaharjussa vuoden 7700 eKr tienoilla. Pielisjoen rannat tulvivat, asuinpaikkoja peittyi tulvahiekkakerrosten alle.

Pohjois-Karjalan alueella asusti korkeintaan muutamia satoja henkiä. Asuinpaikat olivat pieniä, asumukset keveitä kotia. Ihmiset elivät metsästäen, kalastaen ja kasviravintoa keräten. Asuinpaikoilla ruokaa kypsennettiin nuotiossa, jonka ympärillä myös iskettiin kvartsista pieniä työkaluja, leikkaavia teriä ja nahkojen muokkaamisessa tarvittavia kaapimia.

7000 – 6000 kirveskansaa

Ilmaston kaiken aikaa lämmetessä kasvillisuus monipuolistui. Mänty, koivu ja leppä yleistyivät. Ihmiset käyttivät puuta rakennustarpeina, työkaluissa ja polttopuuna. Puunkaadossa tarvittavat kirveet tehtiin kivestä.

6000 – 5000 Saimaa tulvii

Pohjois-Karjalan länsi- ja eteläosissa maankohoaminen ja kallistuminen johti vanhojen rantojen jäämiseen veden peittoon. Vesi nousi, ja Suur-Saimaan allas haki uusia lasku-uomia. Joensuussa vedenpinta oli korkeimmillaan kymmenkunta metriä nykyistä ylempänä. Järven rannalla sijainneet asuinpaikat peittyivät veden alle.

5000 – 4000 ensimmäiset saviastiat

Pohjois-Karjalassa asusti joitakin tuhansia henkiä. Asutus oli levinnyt kaikkialle maakuntaan. Useimmiten asuinpaikat sijaitsivat etelänpuoleisilla hiekkarannoilla. Hiekkaan oli hyvä upottaa pyöreä- tai suippopohjainen saviastia, jossa ruokaa varastoitiin. Astiat valmistettiin toisiinsa kosteina liitetyistä savimakkaroista. Saviastioiden valmistaminen omaksuttiin laajoilla alueilla Mustaltamereltä aina Vienanmerelle vuoden 5000 eKr jälkeen.

Vaikka ihmiset elivät omavaraistaloudessa, olivat yhteisöt tekemisissä toistensa kanssa. Lahjoja vaihdettiin ja tietoja välitettiin. Uudet keksinnöt, raaka-aineet ja esinemuodot levisivät nopeasti satojen kilometrien päähän.

4000 – 3000 kyläasutusta

Ilmaston lämpeneminen saavutti huippunsa neoliittisella kivikaudella. Jalot lehtipuut olivat yleisiä, ja vuoden keskilämpötilat olivat useita asteita nykyistä korkeammat. Suur-Saimaalle puhkesi lasku-uoma, Vuoksi, joka kuljetti altaan vedet kohti Laatokkaa. Vedenpinta laski nopeasti koko vesistön alueella useita metrejä.

Asutus tiheni Pohjois-Karjalassa, samalla siirryttiin asumaan kiinteisiin taloihin. Kylät saattoivat käsittää useita taloja, ja väkimäärä kylissä saattoi nousta useisiin kymmeniin. Kotirannassa pyydettiin kalaa, metsästysretkillä käytiin kauempanakin. Asuinpaikoilla valmistettiin ruokaa, tehtiin työkaluja ja astioita. Vainajat haudattiin aivan asuinpaikan tuntumaan.

3000 – 2000 asbestia keramiikkaan

Jo neoliittisen kivikauden alkupuolella oli saviastioihin käytetty sidosaineena asbestia. Tämä itäsuomalainen keksintö sai uusia muotoja kivikauden lopulla, jolloin asbestin käyttö yleistyi muuallakin.

Pohjois-Karjalassa rakennettiin edelleen taloja. Uusia esinemuotoja syntyi. Ajalle tyypillinen oli pitkä ja kapea nuolenkärki, joka soveltui hyvin pienriistan metsästykseen.

2000 – 1000 varhainen metalli

Varhaisen metallikauden alussa asutus muuttui jälleen liikkuvammaksi. Talojen rakentaminen ehtyi. Metsästyksen merkitys kasvoi. Ehkäpä turkisten avulla saatiin vaihdettua uutta ja haluttua tavaraa, pronssia. Tätä kuparin ja tinan seosta alkoi levitä itäiseen Suomeen lähinnä Venäjän suunnalta.

Saviastioiden valmistamisessa otettiin käyttöön uusi tapa. Savimassa taputettiin muottiin, joka oli vuorattu kankaalla. Kankaasta jäi tekstiilipainanne astian pintaan.

1000 – 0 rautaa

Viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun taitetta kantautui tieto-taito raudan käsittelystä Pohjois-Karjalaan. Raaka-ainetta oli saatavilla helposti omasta takaa, järvi- ja suomalmeja opittiin pelkistämään raudaksi. Yksinkertaiset sulatusuunit oli ladottu laakakivistä.

Metallienkäsittely oli varmaankin asiaan vihkiytyneiden ammattilaisten työtä. Pikkuhiljaa aiemmin eriytymätön työnjako alkoi saada uusia piirteitä. Metallikaupan ja metallien käsittelyn myötä syntyi erikoistuneita ammattikuntia. Yhteiskunnallinen kerrostuneisuus sai alkunsa.