Neoliittinen kivikausi Tohmajärvellä
Tohmajärven esihistoriaa
Tohmajärven esihistoriaa
Neoliittinen kivikausi Tohmajärvellä
Neoliittinen kivikausi
Tohmajärven varhaisimmat varmat asutuksen merkit ovat neoliittiselta kivikaudelta. Asutusta on tuolloin ollut ainakin Suuren Onkamojärven etelärannalla Hasossa sekä Särkijärven itärannalla Tikkalassa. Irtolöytöjä tältä ajalta tunnetaan myös kunnan sisäosista Tohmajärven pohjoispuolelta. Varhaisimmat varmat asutuksen merkit Tohmajärvellä liittyvät saviastioiden käyttöönottoon.
Hason Piilolahden asuinpaikalta on löytynyt jäänteitä yhdeksästä talosta ja muutamasta säilytyskuopasta aivan muinaisen järvenrannan tuntumasta. Löydöistä päätellen taloja on asuttu heti 4000 eKr. jälkeen. Näin on päätelty sen perusteella, että paikalta löytynyt keramiikka on lähinnä tyypillistä kampakeramiikkaa (4100 – 3800 eKr.). Kaikki talot eivät välttämättä olleet yhtäaikaa käytössä. Ne on rakennettu kauniisti riviin pitkin muinaisrantaa, joten paikalla on voinut olla yhtenäinen kyläkin. Yleisesti on arveltu, että yhdessä talossa on asunut noin 6 – 8 henkilöä, jolloin Piilolahden kylän asukkaita olisi voinut olla jopa viitisenkymmentä.
Tohmajärvi 14, Rumpanlampi. 2004.
Tohmajärven Piilolahden asuinpaikka
Neoliittinen kivikausi Tohmajärvellä osa 2
Piilolahden asutuksen kestosta ei voida olla varmoja. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että Hasossa on asunut neoliittisen kivikauden aikaan suuri määrä ihmisiä. Piilolahden asuinpaikka ei nimittäin ole ainoa – vaikkakin se on laajin – neoliittinen kylä Tohmajärvellä. Hieman pohjoisempana, Hasonselän etelärannalla, on talopainanteita ainakin Lietunniemellä ja Ylipäänlahdella. Myös Rääkkylän puolelta, Suuri-Onkamon länsirannalta Vihistä, on löytynyt laaja neoliittisen kivikauden kylä. Lisäksi Tohmajärveltä on löytynyt neoliittisia asuinpaikkoja ilman talorakenteita. Tällainen selvä asutuskeskittymä on Tikkalassa Särkijärven itärannalla.
Tohmajärveltä tunnetaan useita sellaisia asuinpaikkoja, joiden löytöaineisto on kvartsin työstöjätettä, iskoksia, sekä nuotioihin heitettyjä palaneita luita. Koska tällaisia asuinpaikkoja ei löytöjen perusteella voida tarkemmin ajoittaa, on niitä yleensä pidetty pyyntiä harjoittaneen väestön asuinsijoina.