Pielisen vaiheet

Jääkauden loppuvaiheessa jää perääntyi kohti luodetta. Jään reunan eteen syntyi sulamisvesistä Baltian jääjärvi, joka muodosti Itämeren ensimmäisen vaiheen. Pielinen kuroutui jääjärveksi Yoldia-merestä noin 9250 eKr. Aluksi tämän jääjärven lasku-uomana toimi Uimaharju. Koposenvaaran lasku-uoma avautui noin 100 vuotta myöhemmin. Tällöin vedenpinta laski Pielisen altaassa noin kuusi metriä, ja Uimaharjun kynnys jäi kuiville.

Jääjärvi oli laajimmillaan noin 9000 eKr., jolloin jään reuna sijaitsi Nurmeksen seudulla. Epätasaisen maankohoamisen vuoksi vedenpinta nousi järven kaakkoisosassa ja ylitti Uimaharjun kynnyksen noin 8250 eKr. Sekä Uimaharjun että Koposenvaaran uomat olivat samanaikaisesti toiminnassa, joskin Koposenvaaran toiminta heikkeni vähitellen.

Kun jään reuna oli perääntynyt Valtimon Kalliojärven vedenjakajan yli, Pieliseltä avautui yhteys Sotkamon jääjärveen. Pielisen-Sotkamon yhteistä jääjärvivaihetta kesti noin 300 vuotta. Jääjärvi purkautui Kajaanin eteläpuolisen Kattilamäen kynnyksen paljastuttua noin 8600 – 8500 eKr. Tällöin Pielinen kuroutui lopullisesti itsenäiseksi järveksi. Sen lasku-uomaksi tuli Maanselän Kalliojärvi, joka toimi noin 500 vuotta, Uimaharjun puhkeamiseen saakka.

Uimaharjun uoman puhkeamisen ja Pielisjoen synnyn jälkeen suurimmat muutokset Pielisjärven ympäristössä johtuivat maankohoamisesta ja kallistumisesta. Järven rantaviiva on vetäytynyt pohjoisessa lähes 40 km Maanselältä Nurmekseen, ja vedenpinta Nurmeksessa on alentunut 40 – 50 m.