Pohjois-Karjalan Esihistoriaa

Navigaatiovalikko

Puulustoajoitus

Puulustoajoitus

Kaikki tietävät, että puun vuosirenkaat eli lustot kertovat, kuinka vanhaksi puu on elänyt. Sen lisäksi lustoista voidaan myös selvittää, milloin puu on kasvanut. Tätä kutsutaan dendrokronologiseksi eli puulustoajoitukseksi.

Kasvukauden sääolot vaikuttavat puiden kasvuun samansuuntaisesti laajoilla alueilla. Hyvinä vuosina useimmat puut kasvattavat paksun luston, ja huonoina taas ohuen. Lustojen paksuudet voidaan mitata puun rungosta sahatusta kiekosta, kasvukairalla poratusta näytepuikosta tai vaikkapa vanhan puuesineen tasoitetusta pinnasta. Lustot mitataan mikroskoopilla, yleensä sadasosamillimetrin tarkkuudella. Mitatut lustonpaksuudet piirretään kasvukuvaajiksi, jossa vaaka-akselilla ovat vuodet ja pystyakselilla kunkin vuoden luston paksuus. Tällaisesta sahalaitakuviosta hitaan ja nopean kasvun vuodet ja pitemmän ajan vaihtelut erottuvat helposti ja eri puista mitattuja kasvukäyriä on helppo vertailla ja rinnastaa toisiinsa.

Lustoajoituksen perustana on pitkän ajanjakson kattava lustokalenteri, joka voidaan koota rinnastamalla toisiinsa eri-ikäisiä, mutta osittain samanaikaisia lustosarjoja. Esimerkiksi 200-vuotiaan elävän männyn sydänpuussa voidaan havaita samat kasvun vaihtelut kuin sata vuotta sitten rakennetun talon seinähirsien uloimmissa osissa. Jos rinnastaminen onnistuu, voidaan täsmällisesti sanoa, minä vuonna rakennuspuut on kaadettu, ja milloin ne ovat aloittaneet kasvunsa. Tällä tavoin lustokalenteria saadaan ulotettua ajassa taaksepäin. Ajoitettuihin rakennushirsiin voidaan taas rinnastaa jonkin vanhemman rakennuksen seinähirret, tai vaikkapa suosta tai järven pohjasta nostettujen puunrunkojen kasvukäyriä. Lustokalenterin luotettavuus on sitä parempi, mitä useamman rinnakkaisen kasvukäyrän mittauksiin se perustuu - puiden yksilölliset kasvunvaihtelut tasaantuvat, kun tietyn kalenterivuoden lustonpaksuus mitataan useamman puuyksilön keskiarvona.

Puulustoajoitus

Puulustoajoitus osa 2

Suomalainen männyn lustokalenteri kattaa peräti yli 7500 vuotta. Sen aineistoa on kerätty useiden vuosien ajan lukuisten tutkijoiden toimesta. Tämä lustokalenteri kuuluu maailman pisimpiin; sen pääosa koostuu Lapin tunturijärvien pohjasta nostetuista männyn rungoista. Vastaavanlaisia ja vielä pitempiäkin lustokalentereita on koottu esimerkiksi tammen kasvusta Keski-Euroopassa ja Kalliovuorilla kasvavan pitkäikäisen vihnemännyn kasvusta USA:ssa.

Tietyn puuesineen iänmääritys tällaisen lustokalenterin avulla perustuu niin sanottuun ristiinajoitukseen: esineestä mitattua kasvukäyrää - mieluiten vähintään 60-70 vuoden mittaista lustojaksoa - verrataan lustokalenteriin. Aina ei yhteensopivuutta löydy, jos esimerkiksi tutkittava lustojakso on kovin lyhyt tai kasvu ollut poikkeavaa. Mikäli ristiinajoitus kuitenkin onnistuu, on tulos täsmällisen tarkka - tutkittavan puunkappaleen vuosilustot saadaan määritettyä kalenterivuosiksi.

Suomalaista pitkää lustokalenteria on käytetty menestyksellä esimerkiksi keskiaikaisten kirkkojen ja linnojen puurakenteiden ajoituksiin, vanhojen puuesineiden ajoittamiseen, samoin geologisten ja arkeologisten puunäytteiden iänmäärityksiin. Lustoajoitus saattaa onnistua myös hyvin säilyneistä puuhiilen kappaleista, mikäli niissä on riittävä määrä vuosilustoja mitattavissa. Dendrokronologisia iänmäärityksiä tehdään Joensuun yliopiston Ekologian tutkimusinstituutissa.