Rautakautta Kiteellä

Pohjois-Karjalasta tunnetaan rautakautisia asuinpaikkoja huomattavasti vähemmän kuin kivi- ja varhaismetallikautisia. Osittain tämä voi johtua siitä, että rautakautinen, maata viljelevä asutus on jäänyt nykyasutuksen alle. Kivestä valmistut työkalut jäivät hiljalleen pois käytöstä, ja saviastioita valmistettiin aiempaa vähemmän. Todennäköisesti metallit korvasivat entisiä raaka-aineita. Esineen rikkoutuessa metalli voitiin sulattaa ja valaa uudelleen.

Varhaisimmat merkit viljelystä Pohjois-Karjalassa ovat parin tuhannen vuoden takaa. Viljely yleistyi maakunnassa kuitenkin vasta keskiajalla. Todennäköisesti pienimuotoinen viljely eli rinnan pyyntielinkeinojen kanssa koko rautakauden ajan. Kiteen varhaisin viljelyvaihe näyttää nykytiedon valossa alkaneen viimeistään 700-luvulla. Tältä ajalta ovat siitepölyanalyysissä näkyvät ensimmäiset viljelyn merkit Kunonniemen tienoilta.

Varhaisen viljelyn kanssa samanikäinen on irtolöytönä 1800-luvulla Kiteeltä saatu ango eli väkäsellinen keihäänkärki. Rautakauden lopulta on niin ikään irtolöytönä esiin tullut soikea kupurasolki, joka kuului varakkaan naisen koruihin ristiretkiajalla (1050–1300). Tuorein lisä Kiteen rautakautiseen löytöaineistoon on Pyhäjärven rannalla olevasta niemestä vuonna 2020 löytynyt hopeinen hevosenkenkäsolki, joka ajoittuu muotonsa puolesta viikinkiajalle (800–1050) tai ristiretkiajan alkuun. Esineen löytöyhteys on toistaiseksi selvittämättä, mutta sijaintinsa perusteella esine saattaa liittyä esimerkiksi rautakautiseen polttohautaan.