Pohjois-Karjalan Esihistoriaa

Navigaatiovalikko

Varhaismetallikautiset röykkiöhaudat

Varhaismetallikautiset röykkiöhaudat

Suomen eteläisillä rannikkoseuduilla olot kivikauden jälkeen alkoivat selvästi eriytyä sisämaan oloista. Rannikolla maanviljelys oli saanut huomattavan aseman, ja suhteet Skandinavian läntiseen pronssitraditioon olivat vahvat. Länsi-Suomessa tapahtuneesta suuresta murroksesta kertoo siellä käyttöönotettu uusi hautaustapa, kiviröykkiöhautaus. Uusi hautaustapa kertoo yhteisöiden muuttuneista arvoista ja uskomuksistakin, ja sen juuret ovat skandinaavisessa hautatraditiossa, jossa jo kivikauden aikana hautamonumentit saattoivat olla huomattavia kivirakennelmia.

Pohjanlahden perukoilla oli röykkiöhautaustraditio alkanut jo kivikauden lopulla. Pohjoinen röykkiöiden rakennustapa uusine uskomuksineen lienee siten jopa hieman länsisuomalaista perinnettä vanhempi. Uskonnollinen ja ideologinen tausta on voinut molemmilla röykkiöhautausalueilla olla peräisin samalta suunnalta, eteläisestä skandinaviasta. Traditiot alueille levisivät kuitenkin toisistaan riippumattomasti.

Suuret, usein yli kymmenen metriä halkaisijaltaan olevat röykkiöt rakennettiin korkeille ja näkyville paikoille vesistöjen äärelle. Onkin arveltu, että röykkiöillä yhteisöt olisivat entistä näkyvimmin merkinneet maa-alueitten hallintaoikeuksia. Röykkiöhautauksiin siirryttäessä vainajat myös poltettiin ennen hautausta, ja palaneet luut kerättiin kiveyksen alle. Säilyneet hautalahjat ovat usein metalliesineitä.

Röykkiöhaudat

Röykkiöhaudat osa 2

Sisämaahan röykkiöhautaustapa levisi varhaisen metallikauden aikana, mutta täällä se on voinut jatkua pitkälle rautakauteen. Sisämaan röykkiöitä, joita on kutsuttu myös lapinraunioiksi, on tutkittu hyvin vähän. Myös Pohjois-Karjalan röykkiöhautaukset sijaitsevat näkyvillä paikoilla, vesistöjen äärellä. Vainajat on täälläkin haudattu poltettuina niukkojen hautalahjojen saattelemina. Toisinaan lapinraunioissa ei havaita merkkejä vainajasta tai hauta-antimista. Tämän perusteella niitä on hautausten ohella rakennettu myös muihin tarkoituksiin. Pohjois-Karjalasta röykkiöhautauksia tunnetaan tällä hetkellä yli kymmeneltä kohteelta. Yhtään ei ole kaivauksin tutkittu.

Vainajan polttaminen ruumishautauksen asemesta kertoo jotain uskomusten ja käsitysten muutoksista. Eteläisessä Skandinaviassa varhaisella metallikaudella auringosta tuli tärkeä symboli, ja tulen on arveltu liittyvän käsityksiin niin tuonpuoleisesta kuin maan hedelmällisyydestäkin. Maata viljelevillä yhteisöillä hedelmällisyydestä tuli aiempaa keskeisempi ongelma, johon on varmaankin täytynyt myös rituaalisesti pyrkiä vaikuttamaan.