Saviastiat eivät täysin hävinneet käytöstä rautakauden aikana, mutta esineiden sirpaleita on löydetty kovin vähän. Todennäköisesti astioita valmistettiin metalleistakin. Metallikäsittelyn mukana tullut teknologinen kehitys vaikutti saviastiamääriin: korkeammissa polttolämpötiloissa saatiin entistä kestävämpiä astioita, joiden käyttöikä oli siten aiempaa pidempi. Silti saviastioiden käyttö lienee vähentynyt huomattavasti.

Läntisessä Suomessa siirryttiin asteittain peltoviljelyyn varsinaisen rautakauden aikana. Elinkeinonmuutoksen myötä väestönkasvu nopeutui. Alkoi syntyä keskuksia, joiden tuntumassa varallisuus ja väkimäärät lisääntyivät. Tämä näkyy selvästi myös arkeologisessa aineistossa. Pohjois-Karjalassa ei merkkejä huomattavasta väestönkasvusta rautakaudella ole havaittavissa.

Varsinaiselle rautakaudelle ajoitettavia asuinpaikkoja tunnetaan maakunnasta huomattavasti varhaisempia aikoja vähemmän. Tutkimuksia Pohjois-Karjalan mahdollisista rautakautisista kohteista on toistaiseksi vähän. Tunnettuja kohteita on kymmenkunta. Lisäksi on kohteita, joiden esihistoriallisuus on epävarmaa. Yhdessä rautakautisten irtolöytöjen kanssa hahmottuu kuitenkin asutuksesta selvästi pesäkkeinen kuva. Viimevuosina yleistynyt metallinilmaisinharrastus on kasvattanut Pohjois-Karjalankin rautakautisen löytöaineksen määrää, mutta ainoastaan harvoissa tapauksissa irtainten esinelöytöjen arkeologinen konteksti on voitu määrittää kaivauksin.