Vuoden 7000 eKr. jälkeen noin kolmen tuhannen vuoden ajan vedet lainehtivat vanhojen rantojen yli Saimaan kaakkoispäässä. Tämä johtui maankohoamisesta ja kallistumisesta. Joensuun korkeudellakin vesi nousi kymmenisen metriä nykyistä korkeammalle. Tulvahiekkakerrokset peittivät alleen varhaisemmat merkit asutuksesta. Yli äyräittensä pursuava allas haki kaakosta uusia lasku-uomia, joita oli useita ennen kuin Vuoksi puhkesi noin 3900 eKr.

Vuoksen synty lopetti tulvat järvialueella. Veden pinta laski äkillisesti jopa 2,5 metriä. Tämän on täytynyt olla melkoinen katastrofi rantoja asuttaneelle ihmisille. Vesimassojen purkaus aiheutti tulvan Laatokalla, jonne nyt siis kaikki Saimaan vedet laskivat. Saimaan alueen järvet alkoivat tämän jälkeen itsenäistyä erillisiksi altaiksi.