Tuupovaara jääkauden jälkeen

Jääkauden lopulla, yli 12 000 vuotta sitten, nykyisen Itämeren tilalla lainehti Baltian jääjärvi. Laajimmillaan se ulottui Kiihtelysvaaran ja Enoon saakka. Tuupovaaran alueelle jääjärvi ei yltänyt. Kun jää suli Tuupovaaran alueelta, esiin tuli paljas maa pienine vesistöineen.

Tuupovaaran alueella jääkausi muovasi maisemaa siten, että alueen vesireitit ovat jään vetäytymissuunnan mukaisesti luode – kaakko -suuntaisia. Myös harjut ovat samansuuntaisia: ne ovat syntyneet maa-aineksesta, jota sulamisvesistä syntyneet joet kuljettivat. Tällaisia harjuja on Tuupovaaran alueella muun muassa Eimisjärven ja Virtalammen välissä, Öllölänjärven ja Sonkajanpuron itäpuolella sekä Kivijärven ja Valkeisen välissä.

Varhaisimmat merkit ihmisen oleskelusta Pohjois-Karjalassa on löydetty Enon Rahakankaalta Sarvingista, parikymmentä kilometriä Tuupovaaran pohjoispuolelta. Tänne ihminen on pystyttänyt leirinsä jo noin 8700 eKr.

Tuupovaarasta tunnetaan kolme kivikautista asuinpaikkaa sekä useita varhaishistoriallisiksi ajoittuvia muinaisjäännöksiä. Lisäksi kunnan alueelta on aikojen kuluessa löytynyt joitakin esineitä irtolöytöinä.